En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut meidän raksakuulumisista. Hommat ovat edenneet harppauksittain ja meillä on lattiat valettu, piiput, takka ja osa sisäseinistä on muurattu sekä loput sisäseinät rakennettu ja osittain levytetty. Sähkömies palailee kesälomalta alkuviikosta ja hommat pääsevät taas jatkumaan.

WP_20150711_005.jpg

Meidän urakkana on ollut talon ulkomaalaus ja nämä ihanan kesäiset säät ovat välillä asettaneet vähän haastetta hommalle, mutta nyt sekin homma alkaa olla loppusuoralla. Maalaus alkoi maalin valinnalla. Oltin jo siinäkin vähän napit vastakkain kun Mies olisi halunnut öljymaalia ja meikäläinen vesiliukoista. No lopulta päädyttiin Tikkurilan Vinhaan, joka on ollut ihan hyvä valinta - ainakin minun mielestä. Maalaaminen on helppoa ja jälki siistiä. Mies ei ihan ole tyytyväinen maalin peittävyyteen, mutta mielestäni puutalossa pinnan rosoisuus saakin näkyä.

WP_20150615_003.jpg

Värisävyn valinta olikin sitten seuraava kompastuskivi, joka viivästytti vähäsen maalausurakan aloitusta. Oltiin hyvien perusteluiden jälkeen päädytty harmaaseen väriin ja me ollaan taas miehen kanssa aika eri leireissä näiden sävyjen kanssa. Itse tykkään tummemmasta ja mies halusi niin vaalean kuin mahdollista. Noista lähtökohdista onkin helppo lähteä liikkeelle.

WP_20150729_005.jpg

Kolmen testimaalin jälkeen puhallettiin aikalisä ja käytiin ajelemassa lähiympäristössä ja löydettiin hakemamme värisävy. Onneksi isäni tiesi talon rakennuttajan, joka osoittautui läheiseksi rakennusliikkeeksi. Soitto sinne ja saimme värisävyn numeron selville. Lopulta päästiin maalaushommiin. Nyt on talo paria ikkunanpieltä ja terassin päätykolmiota lukuunottamatta maalattu. Toki myös kulmalaudat, perinnelankut ym. yksityiskohtia on maalailematta, mutta nekin on jo kertaalleen maalattu ennen asennusta, joka on ensi viikolla.

Täysin kommelluksittain tämä meidän maalausprojektikaan ei ole sujunut. Pientä lisähaastetta maalaamiseen aiheuttaa tuo valtava korkeusero, jota parhaimmillaan taitaa olla 3-4 metriä. Välillä on polvet tutissut heiluvilla raksatelineillä. Pari viikkoa sitten oli maalailemassa tuossa ylemässä kuvassa näkyviä ikkunanpieliä ja keskittyminen herpaantui sekunniksi ja astuin raksatelineessä olevaan reikään. Lensin oikein kunnolla kylki edellä raksatelineen reunaan. Hetken aikaa sain keräillä itseäni, mutta päätin rauhallisesti jatkaa maalauksen loppuun ja sen jälkeen maalit pussiin. Kipu oli melkoinen, mutta päivystykseen soitellessani, hoitaja meinasi ettei voi olla kylkiluumurtuma, kun ei ole "riittävän" kipeä. Seuraavana päivänä päätin kuitenkin käydä yksityisellä vielä tilanteen tarkistamassa, kun minulla tapaturmavakuutus on olemassa. Röntgenkuvista löytyikin yllättäen dislokoitunut kylkiluumurtuma. Tuli sitten pari viikkoa pakkolomaa raksailusta!:/