Veljen vaimo sai joltakin tuttavaltaan keskeneräisen ristipistotyön. Veljen vaimo epäili, että työ jäisi kesken häneltäkin ja työ siirtyi minulle. Viime syksynä oli niin paljon kaikkea muuta häslinkiä ja paketti unohtui kaapin pohjalle. Nyt keväällä neulomisinspiraation ollessa kadoksissa kaivoin paketin esille ja annoin mennä. 

Nyt on ensi jouluksi veljen muksuille joulukalenteri valmiina. Työssä oli miljoonia virheitä, joista en kyllä kaikista suostu ottamaan syytä omille niskoille ja jouduin soveltamaan aikaslailla. Mutta valmiista työstä sitä ei onneksi huomaa. Ääriviivoja en myöskään lähtenyt tekemään. Se on hyvä noinkin.

Tänään sitten neuloin reunat ja silitin sekä kiinnitin renkaat, joihin saa sitten yllätyspussin kiinnitettyä. Olihan ristipistojen tekeminen mukavaa vaihtelua, mutta ei se kyllä ole minun juttu. Hartiatkin ilmoittivat muutamaan kertaan vastalauseensa hommaan. Mutta valmista tuli!

Jouluisten tunnelmien vastapainoksi täytyy näyttää, mitä pongailimme eilen äidin puutarhasta. Se on kevät nyt! Ensimmäiset leskenlehdet pongattu, krookus on jo nupullaan ja raparperikin tunkee jo alkuja.