Täällä vedellään jo toista kierrosta tämän talven flunssien suhteen. Taas meni muutama päivä sohvalla, tai tällä kertaa sängyssä makoillen läppärin ja puikkojen kanssa. Tuli siinä muutama leffa katsottua ja pari sukkaakin valmistui. Aivotonta perusneuletta saattoi kutoa aivojen ollessa nollaustilassa. Mutta mistä tätä räkää oikein riittää. Paketillinen nessuja ei meinaa riittää päivässä. Blääh!!

Muistatteko vielä näitä? Muutama vuosi sitten kaikki kutoivat pikasniikkereitä ja minäkin kudoin parin mummulleni ja hän ihastui niihin. Ovat kuulemma niin helppo vetää jalkaan ja 7-veljestä on hyvin kestänyt, koska sukkaset ovat edelleen ahkerassa käytössä. Nyt päätin kuitenkin tehdä uuden parin. Tällä kertaa kaksinkertaisesta Floricasta. Ohje löytyy täältä. Olen kauhean huono arvioimaan, koska tuo työ pitäisi jakaa tasoksi. Tuo aukko tuntuu ainakin omaan jalkaa kovin tiukalta. Onneksi mummulla taitaa olla hieman pienempi kuin oma siro nelikymppinen kavio.

Päätin samantien hukuttaa mummun villasukkiin, koska hän ei ole aikaisempiakaan raskinut käyttää. Jospa nyt kaikki pääsisivät lopultakin käyttöön. Lankana Novitan ihanaa kukkaketoa, syreeniä. Olen jostain saanut päähäni, että mummu tykkää liilasta, joten sillä linjalla mennään. Tässä aivottomassa neuleessa vähän seottiin ja toinen sukka on pikkiriikkisen toista pienempi, mutta ehkä se venyy käytössä.