Taas tähän alkuun toim. huomautus, että minä en ole raskaana ja meille ei ole vieläkään tulossa vauvaa.:)

Muistatteko vielä tämän. Siis vanhan pinnasängyn, jonka pelastin mammani talon vintiltä. Sänky oli muuten hyvässä kunnossa, tarvitsi ainoastaan uuden kerroksen maalia.

No minä kesällä auringon paistaessa kannoin sängyn pihalle ja hioin sängyn kevyesti ja suitsait nopeasti homma oli valmis. Sitten olikin se vaikeampi homma edessä, meinaa maalin valinta. Me ei valkoista sänkyä haluttu. Kaikki makuuhuoneen kalusteet ovat lähes mustia ja jotenkin tuo valkoinen tuo vaan liikaa mieleen sairaalamaailman. Itse halusin mahdollisimman lähelle muita kalusteita olevan sävyn. Yhteistyössä tuon siipan kanssa päädyttiin lähes mustaan maaliin, jossa on vivahdus liilaa. Tai niin me ainakin kaupan maalilapun perusteella oletimme. Lopputulos oli huomattavasti enemmän liilaan vivahtava kuin ensin ehkä piti, mutta hyvä tästä tuli. Sen verran meille lapsettomilla ihmisilläkin sentään kaupassa välähti, että otimme vesiohenteista maalia, jos vaikka pikku asukki päättää reunoja kalvaa. Kuvat eivät nyt ole mitä parhaita, mutta koittakaa kestää.

Sänky on suurimmalta osin maalattu kahteen kertaan, mutta esim. nuo pyöreät pinnat vaativat kolme maalikerrosta. Pinta ei kyllä kaikkialta kestä lähempää tarkastelua, mutta meille se kelpaa. Jokaiseen päätyyn tein vielä Bauhaussista ostamallani valassabluunalla kuviot piristämään muuten tummaa kokonaisuutta. 

Minusta siitä tuli ihan kaunis. Toivottavasti sille joskus tulee vielä käyttäjäkin.