Lankalaatikossa on hautunut kerä petroolinsinistä Isovelilankaa. Samaisesta langasta olen tehnyt pipon jo aikaisemminkin. Pipo on jo vähän kulahtanut ja lanka sopisi uuteen huiviini täydellisesti. Niinpä päätin tehdä tästä uuden pipon. Ohjeeksi valikoitui tuttu ja turvallinen Vilman Hedda. Ensimmäinen versio oli liian pieni ja purin pipon ja kudoin uudelleen. Koko ajan oli pieni pelko langan riittämisestä ja tämä toinenkin versio on jotenkin vähän nafti. Ilman ponnaria menee ihan mukavasti päähän, mutta ponnarin kanssa nounou. Toista kertaa en jaksanut enää purkaa. Pitäisi löytää jostain joku pikkupäisempi käyttäjä ja tehdä itselle uusi pipo.

Pipolle olisi kyllä ollut käyttöä tässä muutamana päivänä. Torstaina satoi lunta ja ulkona oli melko talvisen näköistä. Aamulla lunta olikin jo lähemmäs 10 senttiä. Ja lumi tuntuu edelleen pysyvän maassa, mikä on outoa tähän vuodenaikaan nähden. 

Minun tulee harvoin näytettyä mitään keskeneräisiä töitä täällä blogissa, jollei sitten kyseessä ole jokin vähän isompi työ. Mutta näitä ihanuuksia on pakko vilauttaa.