Viikko sitten perjantaina lähdimme ajelemaan saaristoa kohti ja hyppäsimme Nauvossa Eivor-yhteysalukseen suuntana Jurmo. Merimatkan aikana muutamaan otteeseen tuli muutama tippa vettä ja saaren häämöttäessä edessäpäin saimme ihailla komeaa sateenkaarta. Saarella Asta-myrsky tuntui kovana tuulena, mutta onneksi rankkasateet ja ukkoset keskittyivät mantereen puolelle. Teltta pystyyn kallion kupeeseen ja kaksi päivää kiertelimme saarta ja teimme tutkimusmatkoja. Lauantaina aamusta törmäsin tämän kesän ensimmäiseen kyyhynkin ja loppu viikonloppu meni tiukasti jalkoihin tuijotellessa. Mutta onneksi muita käärmeitä ei enää näkynyt.

Jurmo itsessään oli karu saari, jossa aluskasvillisuus oli lähinnä kanervaa ja katajaa. Rannat olivat meren ja jään muokkaamaa kiveä. Paikoitellen oli pieniä niittyjä ja muutamia kukkasia. 

Saarella oli melko vilkas vierasvenesatama, jossa sai ihailla komeita purjeveneitä. Kova tuuli pakotti veneetkin pysymään ylimääräisiä päivä satamassa. Satamasta löytyi myös sympaattinen pieni kahvila ja kioski, josta sai aamulla paistettua pullaa ja leipää, kahvia, virvokkeita ja ruokatarvikkeita. Saarelta löytyi myös eläimiä, muitakin kuin lintuja. Lampaat laidunsivat paikallisten asukkaiden asumusten lähellä.

Nämä sarvipäät aiheuttivat sydämen tykytyksiä kun tajusimme olevamme samalla laitumella ja polku kulki muutaman metrin päässä näiden lepopaikasta. Mutta sarvipäät osoittautuivat rauhaa rakastaviksi veijareiksi, joita ihmisten läsnäolo ei kauheasti hetkauttanut. Saarelta löytyi myös kolme suloista alpakkaa, jotka laidunsivat vapaina meren rannalla. Nämä kaverit eivät myöskään paljoa ihmisestä välittäneet, vaikka eivät koskea antaneetkaan.

Saarelta löytyi myös pieni kirkko ja hautausmaa, jonka hautakiviä oli mielenkiintoista lukea. Pieniä vauvoja, merimiehiä ja maanviljeilijöitä. Kokonaisia sukuja. Paljon historiaa pienessäkin hautausmaassa.

Illalla oli hyvä kiivetä telttapaikan yläpuolelle korkealle kalliolle katselemaan aurinngon laskua ja ihmettelemään sitä värien vaihtelua, kylki kyljessä ja vain olla hiljaa ja kuunnella merta. Ei sitä enempää voi kesältä toivoa. Suosittelen!