Enpä keksinyt parempaa otsikkoa. Aivot tuntuvat olevan jäässä viime yön jäljiltä. Meillä joulu ja uusivuosi menivät melkoisessa haipakassa. Joulunpyhät menevät perinteisesti vanhempien luona kyläillessä. Muutama vuosi sitten teimme päätöksen, että se paikka per päivä, joten nyt pysymme sentään vähän paremmin järjissämme tässä touhussa, mutta kyllä sitä joka tapaninpäivän iltana huokaisee, kun sohvalle rojahtaa. Ihana se on perhettä ja sukulaisia nähdä, mutta on tuo autossa istuminen vaan vähän tylsää. Välipäivät menivät neidin ristiäisiä järjestellessä ja uudenvuoden aatonaattona pikkuneiti sai nimen. Vuoden viimeistä päivää vietimme herkutellen ja elokuvaa katsoen. Samalla tuli rutistettua viimeinen kasvatustieteen tehtävä valmiiksi ja aikaakin jäi ruhtinaalliset 2h 15 min ennen deadlinea. Taisimme nippa nappa jaksaa valvoa tämän vuoden puolelle ennen kuin sänky kutsui.

Neidille valmistui ristiäisiin uudet villasukat, kun vanhat olivat jo jääneet pieniksi. Ja pitihän sukkien sopia neidin mekon väriin. Nämäkin valmistuivat viime tipassa, edellisenä yönä ennen ristiäisiä. Junasukat ja lankana novita wool. Käytössä nämä junasukat ovat osoittautuneet ehkä yhdeksi parhaimmista villasukkamalleista. Neiti on niin kova potkottamaan, että mitkään sukat eivät meinaa pysyä jaloissa, mutta nämä pysyvät. Toinen hyvä vaihtoehto on ihan perusvillasukka, mutta huomaan itse tekeväni niin tiukkaa, että aikaisemmin tekemissäni sukissa on melko tiukat varret. Vähän piukottavat, vaikka neidillä on edelleen kapoiset pohjeet.

Neiti on tänään kahdeksan viikon ikäinen ja ihanan suloinen hymytyttö. Kovasti meillä jo jutellaan ja harjoitellaan kääntymistä. Kauhean nopeasti aika menee ja se "vauva-aika" on meillä jo auttamattomasti ohitse. Hän on niin kova touhuamaan, että sylissä ei kauheasti viihdytä ja koko ajan pitäisi olla jotain katsottavaa ja ihmeteltävää.