Ihastuin Majapuun Siskot-kankaaseen ja minun oli pakko saada sitä. Lopulta pienen sattumankin kautta minulle kotiutui pala tätä ihanuutta, harmaana. Olin suunnitellut tästä neidille tunikaa, jossa olisi pussitettu helma ja pitkät hihat. Se olisi täydellinen vaate syksyksi kerhoon ja vuoden vaiheen jälkeen hoitoon. 

Ystävä vinkkasi, että toukokuisessa Suuri Käsityö-lehdessä oli pussihelmaisen tunikan ohje, tosin hihattomana ja minähän ihastuin tuohon Noshin malliin. Olin samaista tunikaa jo vaatekutsuilla ihastellut. Sitten alkoikin kyseisen lehden metsästys, kun tuota toukokuun numeroahan ei enää tässä vaiheessa myyty. Ihana siskoni sai sen minulle hankittua ja sitten piti enää voittaa pelot ja leikata tuota ihanaa kangasta.

Kaikki mikä tässä projektissa voi mennä pieleen, TODELLAKIN meni pieleen! Tuo kaava on ihan merkillinen, en ymmärrä niitä kainaloiden alasaumavaroja. Lopulta purin koko mekon yläosan ja leikkasin alavarat pois ja kanttasin hihansuut ja pääntien harmaalla resorilla, jota sain tuolta miehekkeen siskolta. Entä tuo helma!?! Leikkasin ohjeen mukaan kuminauhan ja sehän oli niin pitkä, että ei se mitään helmaa pussittanut. Lyhensin alkuperäistä kuminauhaa 8 cm, enkä edelleenkään ole tyytyväinen tuohon helmaan. Enää en kuitenkaan suostu tuota purkamaan. Kelvatkoon näin!

Plussaa ihanista, suurista taskuista, joista tuo meidän neitikin tykkää. Niihin on hyvä säilöä kaikkia aarteita! Ja tuo kangas vaan on niin ihana! Ja ihan kantajansa näköinen. Mekko oli ensimmäisellä kerhokerralla päällä ja oli tilaisuuteen täydellinen. Minun iso pieni tyttöni! 

Tykkään tunikan mallista ja tulen varmasti ompelemaan vielä uuden tunikan, mutta tällä kertaa jätän suosiolla ne ihmeelliset alasaumavarat piirtämättä ja laitan lyhyemmän kuminauhan helmaan. Ja tälle lopulle Siskot-kankaallekin on jo suunnitelma olemassa.. ;)